Ratsastajaksi tulee ratsastamalla

Työssäoppimiseni alettua Vakiossa, Koivumäen tallilla, aloitin blogini pidon kouluani varten. Pidettyäni kuitenkin tämän kaikille julkisena, olen saanut lukijoiltani kysymyksiä siitä, miten ratsastan hevoset ensin pyöreiksi tuntumalle eteen-alas ja haen sieltä raamin, muodon ja peräänannon. Koska olen jäljessä tekstejä, joita minun olisi pitänyt kirjoittaa, ajattelin omistaa tämän postauksen heille, jotka tunnollisesti ovat seuranneet blogini ahkeraa päivitystä alusta alkaen ja niin sanotusti vastata lukijoiden kysymyksiin.

Miksi?
- Yksinkertaisesti siksi, että hevosen ratsastettavuuteen kuuluu muukin kuin kaula. Kun ratsastajat oppivat näkemään, mikä on kaunista silmälle, pitää aloittaa tunnustelu; mikä tuntuu hyvälle. Mitä ratsastaja selästä näkee on hevosen etuosa, lavat, kaula ja pää, mutta mitä katsoja näkee maasta on hevosen koko runko. Vastoin käsityksiä, koulutuomari ei arvostele hevosen muotoa, vaan kokonaisuutta. Te onnekkaat joilla on oman tai muun omistaman hevosen kautta mahdollisuus kisoissa käymiseen, lukekaa tarkkaan, mitä arvostelupaperin lopussa lukee.

Askellaji (vapaus ja säännöllisyys) ; eli miten hevonen pyrkii eteenpäin. Pureeko vasten kuolainta nakellen niskojaan vai näyttääkö rennolta ja tyytyväiseltä? Ja ystävät rakkaat huomioikaa myös, että jos ajatellaan jotain niinkin "normaalia" ohjelmaa kuin helppo B, hevosen ei tule kulkea luotiviivalla itseään ja ratsastajaan puhtaasti kantaen. Jo sivustakatsojatkin huomaavat prosentteja kuunnellessaan, että tuomarit arvostavat enemmän ratsukkoa, joka suorittaa annetut tehtävät pisteestä pisteeseen, hevonen kulkee rennosti ja pyrkii mielellään eteen kuin ratsukkoa, joka kulkee hieman joka suuntaan vedettynä, hevonen pingotettuna niille sijoilleen ja askeleen ollessa lyhyttä ja pientä. Se ei ole peräänantoa.
Lennokkuus (eteenpäinpyrkimys, askeleen joustavuus, selän jäntevyys ja takaosan työstö) ; no nyt päästiin lempiaiheeseeni! Lukekaapas uudestaan tuo rimpla ja kiinnittäkää huomiota viimeisiin sanoihin. Siellä se lukee mustaa valkoisella.Takaosan työstö. Sieltä se liike lähtee! Kun on jotain takana, on jotain mitä ottaa eteen! Jos ratsastat hevosta joka päivä samalla tavalla vetämällä pään kahden ohjan väliin virkkuukoukuksi, istua tapitat ja jarrutat hevosen askelta, tapahtuu ennen pitkää se, mistä olen alkanut toitottaa. Pää nousee, selkä laskee, askel huononee. Hevonen joka on "ratsastettu väärin", menettää ensimmäisenä lihakset takapäästään. Askellaji, mikä huononee ennen muita, on käynti. Ja loppupeleissä se on se vaikein askellaji ratsastaa.
Kuuliaisuus (tarkkaavaisuus ja luottavuus, sopusointuisuus, liikkeiden keveys) ; kun hevonen on läpi, voit ratsastaa vaikka pitkin ohjin ja hevonen mukautuu sinun tekemiin muutoksiin, eikä toisin päin. Kun toiin päin tapahtuu, tämä on yleensä se, mistä ongelmat alkavat. Jokunen blogipäivitys sitten puhuin siitä, etten aikaisemmin olisi ikinä voinut kuvitella ratsastavani hevosta peräänantoon pitkin ohjin. En olisi. Mutta kas kummaa kun hevonen kulkee vapaammiin ja luottavaisemmin, kyttäilemättä joka nurkkaa. Ja kun ajatellaan liikkeyden keveyttä, ratsastan itse hevoset ensin pyrkimään eteen. Kun ne ovat ohjan ja pohkeen välissä, pyydän niitä samalla eteen kun jään itse liikettä vastaan. Eli sen sijaan, että hevonen lähtisi vetämään Vermoon hiittiä, se nouseekin ylös.

Ratsastajan asento ja istunta, apujen moitteettomuus ja teho ; Kaikki lähtee sieltä korvien välistä. Pääasiassa siis sinun, ei hevosen. Jos hevonen kulkee hyvin kotona, mutta kisoissa on jännittynyt kuin viulun kieli, mieti kaksi kertaa. Stressaako tilannetta enemmän hevonen vai ratsastaja? Usko pois, minä tiedän miltä tuntuu, kun suorituspaineet vaikuttavat ratsastukseen.

Miten?
- Tähän onkin sitten monta vastausta. Mikään ei ole väärä, eikä mikään oikea. Kun alkaa rakentamaan ratsastajan uraa, ottaa neuvon sieltä, toisen täältä ja pikku hiljaa alkaa muodostua käsitys omasta ratsastuksesta. Siitä, millä sinä saat hevoset toimimaan. Ei ole oikeaa, ainutta tapaa suoraan oppikirjasta opiskeltuna, vaan ratsastusta koetaan, nähdään ja sisäistetään. Paras valmentajasi ja opettajanasi toimii se kulkupeli allasi. Lue hevosta, niin huomaat milloin toimit oikein ja milloin hevosesi kehottaa sinua muuttamaan apujasi.
Alkukäynneissä käytän paljon voltteja, avo- ja sulkutaivutuksia ympyröillä ja suorilla urilla sekä väistöjä. Miksi? Kehotan hevosta astumaan takajaloillaan alleen. Käyntiä ratsastan yksilöstä riippuen vähintään vartin. Kun hevonen on avuilla, on helpompaa siirtyä seuraavaan askellajiin. Se ei siis tarkoita, että hevonen olisi tässä vaiheessa vielä läpi.

Ravia työstän yleensä eniten. Miksi? Tässä vaiheessa haluan hevosen reagoivan nopemmin ja tarkemmin apuihini. Kun hevonen on saanut vertyä ja venyttää itseään kulkemalla pyöreänä eteen-alhaalla, koon vaiheittain sitä eteen. En siis repäise rentoa hevosta, työtä jota olen tehnyt viimeisen puoli tuntia, heti eteen ja sano, että siihen jäät, hyväksy se. Jos hevonen vastustelee, etsin syytä siihen. Mikä ei onnistunut? Muutinko huomaamatta istunnassani jotain, vaadinko liian nopeasti liian paljon? Ja kuten palikkatornista, jos yksi pala on huonosti, koko torni romahtaa ja sitä en halua tapahtuvan. Olen kokenut sen niin monta kertaa ja tulen varmasti vielä kokemaan, mutta yritys on se, ettei hevonen reagoi vastustelevasti apuihin. Jos näin kuitenkin tapahtuu, palaan ensimmäisiin palikoihin ja koon tornin uudelleen.
Laukkatehtävät yhdistän raviin. Nostot, väistöt, taivutukset.. Näillä hevosen saa avuille. Jos hevonen on tuntunut jäykältä ravissa, annan sen laukata reippaammassa, vapaammassa tempossa laukassa rajoittamatta liikettä yhtään edestä. Usein hevoset tuntuvat paremmilta ravissakin laukkaamisen jälkeen, koska käynti ja laukka ovat todellisuudessa parhaita verryttelymuotoja. Jos hyppään esteitä, en käytä niinkään ravin työstämiseen aikaa, vaan rentouden hakemiseen.
Hyvän ratsastajan tunnistaa hänen kyvystään muokata ratsastustaan hevosille yksilöllisesti sopivaksi. Toiset hevoset vertyvät nopeammin toiset hitaammin, toisilla on luontainen kyky pyrkiä peräänantoon, osa roikottaa jalkojaan lahnana perässä. Silti käytännössä huonoa hevosta ei olekaan.