10.9 Ensimmäinen viikko käynnissä!

Sunnuntaina, 6.9, tosiaan oli ensimmäiset yhteiset kisat Cinzan kanssa Kaarinassa, Dressage@HighVillage. Tyttö saa kyllä päivän arvosanaksi pyöreän kympin, oli niin huippu hyvä! Verryttelyssä ekaa kertaa ikinä maneesissa ja hurjinta siellä taisivat olla lantakottikärryt. Edes peilit eivät haitanneet - toisaalta jos noin nätti peilikuva katselee takaisin, niin ihmekös :D
Nyt olen aloittanut työssäoppimiseni Vaskiossa. Maanantai-tiistain olin vielä kotona, sillä tiistaina oli polveni magneettikuvaukset. Keskiviikkona aamutalli alkoi 7.00 ja pääsin tutustumaan tallin rutiineihin aamuheinien ja nappuloiden jaosta karsinoiden putsaukseen. Kuivituksena käytämme olkea - joiden siivoamisessa mahtanen olla todella hidas, kun en koskaan ennen ole muuta kuin turvekarsinoita ottanut - ja karsinoiden siivoaminen alkaa puoli yhdeksän hujakoilla, jota ennen hevoset saavat rauhassa syödä aamiaisensa. Kun karsinoissa olevat hevoset syövät heiniään, putsataan pihatosta päivän/yön aikana tulleet jätökset.
Parina viime päivänä tallin omistaja Karoliina Nieminen-Poutanen, Karo, on tullut tallille yhdeksän maissa, jolloin laitan valmiiksi hänelle hevosia / otan pois kunnosta. Tänään pääsin tekemään hiukan alkuverkkaa yhdelle Karon ykköshevosista. Kyllä oli hieno tunne istua niin tasokkaan ja pitkälle koulutetun hevosen selässä! 
Tänään, torstaina, kokosimme laiduntarhan varsalliselle tammalle ja parille ponille, Karon 32-vuotiaalle ponille ja minishettikselle. Ai että tuo shetlanninponi on niin söpö ilmestys Horsewaren itikkaloimensa kanssa! En ole ikinä nähnyt niin pienikokoista takkia kenelläkään.
Sitten oli tietysti varsan ja tamman kuljetus trailerilla ensimmäistä kertaa, sillä tämä nelikko asustaa Karon omalla kotipihalla. Varsa oli tietenkin todella ihmeissään trailerista, mutta loppujen lopuksi hänetkin saatiin hienosti sinne, ja pikku varsa käyttäytyi todella fiksusti koko matkan ajan. Ilmiselvästi tulevan kisakonkarin ainesta.
Keskipäivästä tallilla kävi myös eläinlääkäri kuvaamassa hevosten jalkoja ja kaikki oli kaikilla hyvin. Jopa eläinlääkärin koneita vieroksuva Tosca käyttäytyi kuin ihmisen mieli. Molempina päivinä olen päässyt myös seuraamaan Karon ratsastusta ja panin merkille, kuinka usein alan ammattilaiset hevosiaan kehuvatkaan, heti kun ne tekevät asioita oikein. Varsinkin tuo kannustaa nuoria, jotka silmiinnähden ryhdistäytyvät, kun ovat saaneet kehuja hyvin tehdystä asiasta.
Illalla taluttelin vielä Roosaa, entistä kansallisen tason kouluratsua, joka tietämättömistä syistä on ontunut eikä tutkimuksissakaan ole löytynyt mitään. Toivokaamme, että hänet saadaan pian palautettua kisaradoille omalle tasolleen.
Ratsastin ja tutustuin myös iki-ihanaan Mokkaan, joka varmasti tulee esiintymään useasti blogissa. Lopuksi tähän vielä pari puhelimella otettua kuvaa Mokkulasta.