25.9 Takaa eteen ja edestä taakse

Dipsi-ponin juoksutusta haassa

Osa varmasti ihmettelee nähneensä edellisessä postauksessani jo torstain tapahtumia. Itse olin kuitenkin niin pettynyt koko litannian kirjoitustyyliin, joten päätin tehdä kaksi erillistä kerrontaa kuluneesta viikosta, jotta tekstit pysyisivät yhtä yksinkertaisina kuin minä :D
Torstaina ratsastin aamutallin jälkeen Roosan, jota on nyt ratsastettu taas selästä pari päivää. Karo on alkanut lisämään kuntoutukseen ravipätkiä ja tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin tamman suhteen. Askeleet ovat olleet puhtaita. Vanha koirakin oppii uudet temput, mutta vanhojakaan se ei unohda! Roosan liikkeissä näkyy yhä selvästi rusettihain lennokkuus, vaikka onkin ollut sairaslomalla jo pitkään ja tulevaisuus näytti vain mahdollisesta mammalomalta kera varsojen.
Roosan jälkeen menin Pauliinan kanssa rennolle maastoreissulle lähipellolle. Tällä kertaa feng shuit olivat kohdallaan eikä sen suurempaa adrenaliiniryöppyä tarvittu missään vaiheessa.

Pauliinan ja lampaankarvasatulan kera maastoilua

Ratsastelun jälkeen pääsin tekemään vähän erilaista hevosen liikuttelua, sillä Dipsy-poni pääsi juoksemaan hillityn hallitusti liinan päähän. Poni on nätti kuin karkki ja toivon sen todella saavan hyvän kodin, jossa se pääsee näyttämään kykyjään lisää kilparadoilla.
Tosiaan torstaina pääsin Karon ykköshevosta Pikku-Mustaa lämmittelemään hiukan ennenkuin Karo ratsasti tamman itse kunnolla läpi. Pikku-Mustasta kuva edellisessä postauksessa, mutta jääkööt se nyt sinne. Muuten tähän kirjoitukseen tulisi niin monta kuvaa, että tästä saisi aikaiseksi kuvapotretin.
Illalla ratsastin vielä 6-vuotiaan Nuutti-ruunan, joka kaikin tavoin ihastutti minut! Hän muistuttaa jotenkin niin paljon entistä rakasta kisatoveriani Kanelia, että auttamattakin hän on kietonut minut kavionsa ympärille.

Kaneli

Nuutti

Perjantaina aloitin seitsemältä ruokkimalla kaksosten kanssa hevoset ja putsaamalla pihaton. Sen jälkeen alkoi hevosten liikutus Alexasta. Tämä oli toinen kerta kun sain hänellä ratsastaa ja ratsastus meni niin hyvin että jatkoin hymyssä suin seuraavaan. Mutta koska kaikki ei mene kuin Strömsössä, suuret odotukset eivät aina saa vastakaikua. Pauliinan kanssa tuli hyviä pätkiä, mutta pettymys oli karvas sillä tiistaina tamman kanssa meni huomattavasti paremmin. Tästä ei kuitenkaan ole kuin suunta ylöspäin ja aina ei vaan kaikki voi mennä putkeen. Joskus on sallittava huonompia päiviä - sekä hevosella että ratsastajalla.
Yhdentoista jälkeen aloin laittamaan Karolle kuntoon Toscaa, Mocculaa, Pikku-Mustaa ja Roosaa. Sanottakoon nyt vielä tähän kohtaan, että tänään Roosan kanssa päästiin menemään kaikkia askellajeja puhtaasti!
Ennen kotiin lähtöä liikutin vielä Nuutin.
Joka ratsastuskerran jälkeen pidän tuosta ruunasta enemmän ja enemmän. Ja jo näin lyhyenä aikana olen sisäistänyt jotain ja saanut oppia oman ratsastukseni kehittämiseen. Jotain asennossa tai ratsastuksessani ylipäätään on tapahtunut, oli se kuinka vähäistä tai pientä tahansa, koska tunnen eron miltein joka kerta, kun nousen hevosen selkään.