Viikonlopun olen ollut tekemässä tallia Sinin, aikuisopiskelijan Ypäjältä myöskin, kanssa. Aamutallin ja päivätallin teko sujui lepposasti ja lauantaina pääsin seuraamaan hevosjoogan ratsastustuntia. Englannista tullut valmentaja opasti ensin perjantaina teoriatunnin ja lauantaina ratsastuksen parissa. Oikeastaan itse nimitys hevosjooga on hienompi nimi perustyöskentelylle, jossa hevonen kulkee rennosti peräänannossa etsien itse päänsä asennon kuljettuaan tasapainossa. Ideana on, että hevonen polkee voimaa askellukseensa takaata käyttämällä koko selkäänsä ja runkoaan. Itse ainakin myönnettäkööt, että syyllistyy välillä siihen, että jää ratsastamaan mukavuusalueelle, varsinkin jos hevonen on rakenteeltaan ja luonteeltaan sellainen, että hakeutuu itse tuntumalle. Liian herkästi jää pitämään, kun pitäisi hellittää ja kun muoto säilyy pelkästään korkealla virkkuukoukkumaisessa asennossa, ei hevonen käytä koskaan selkäänsä liikkeeseen vaan kauhoo etujaloillaan eikä takapää pysy samassa tahdissa. Jos tämä toistuu usein ja ratsastaa aina niin, hevosen liikerata rajoittuu, yksilöstä riippuen enemmän tai vähemmän.
Tallinteon ohessa klipattiin Karon 32-vuotias poni. Jälkeen päin harmittaa, ettei ole kuvamateriaalia "ennen ja jälkeen" :D Lauantaina liikutin myös Mokkulaa, joka jaksoi taas yllättää menemällä paremmin kuin edeltävällä kerralla.
Tänään päivä alkoi kahdeksan maissa kouluaitojen ja -kirjainten purkauksella. Puoli kymmeneltä ensimmäinen hevonen oli valmiina Karoa varten ja seuraavaa laitoin kuntoon edellisen ollessa liikutuksessa. Sain alkuverrytellä Toscan, jolla todella on mitä upeammat askeleet. Karon vinkkien avulla sai itsekin hieman käsitystä siitä, minkälainen verryttely on hevoselle parasta. Ja vaikka sen kuvittelisi olevan selvää ja yksinkertaista, sitä joskus keskittyy liikaa siihen miltä hevonen näyttää edestä. Mutta liikkeen pitää myös tuntea. Hevosessa on muutakin kuin pelkkä kaula. Ja vasta kun on saanut hevosen kulkemaan pidemmässä raamissa edessä, voi ottaa liikettä takaisin, sitä kuitenkaan rajoittamatta liikaa.
Tällä viikolla alkoi Roosan kuntouttaminen selästä käsin. Nyt pääsisin kokeilemaan tositilanteessa hevosjoogan tunneilla käytyjä asioita Karon opastuksella, sillä nyt sitä olisi käytettävä Roosaan. Joka päivä on Roosa saatava käyttämään selkäänsä oikein ja ratsastettua pyöreäksi, pelkkä meneminen ei auta kuntoutuksessa, päin vastoin.
Muutama ahaa-hetki tuli koettua, kun sai Roosan reagoimaan toivotulla tavalla. Yleensä himmeänä pysynyt lamppu syttyi, vaikkakaan ei vielä palanut kirkkaasti. Ja tänään pääsin todistamaan kuinka paljon oikea hengittäminen oikeaan aikaan vaikuttaa ratsastukseen. Syvään hengitys ulos tiivistää istuntaa ja pidemmälle koulutetuilla hevosilla tästä pitäisi jonkunlainen reaktio saada vastaan. Seuraavaksi siis kummastellaankin kotona Cinzan kanssa samoja asioita, päästään molemmat oppimaan yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti