7.10 Ulkopohkeesta ulko-ohjaa kohti

Valitettavasti voinen sanoa, että blogin pitoni on saanut jäädä hieman toissijalle. Kyse ei ole suinkaan siitä, etteikö olisi aihetta, mistä kirjoittaa, vaan suurin ongelma on ollut siinä, miten pukisin ymmärtämäni asiat sanoiksi, tai no, tässä tilanteessa tekstiksi. Toinen rajoittava tekijä oli se, että unohdin kannettavan läppärini reitittimen kotiin. Vaikka kone oli mukana, ei sillä paljoa kirjoitella ilman nettiyhteyttä.

Tutun hevosen ja valmentajan kanssa ei tarvitse turhia panikoida - sekä hevonen, että valmentaja tiedostavat jo vahvuutesi ja heikkoutesi (kuva Kanelista ja ekasta yhteisestä 90cm startista Kaarinassa ShowJumping@HighVillagessa)

Mutta vaikka nyt kirjoitan asioista, mitkä tapahtuivat viikko-pari sitten, 7.10 keskiviikkona pääsin Karon tunnille Nuutilla. Tätä olin odottanut sydän pamppaillen. Vaikka se tuntuu, ja kuulostaa tyhmältä, aina vieraan valmentajan tunnilla tulee kamalat suorituspaineet. Sama pätee, kun ratsastaa muiden hevosia ja omistaja tulee katsomaan. Yrittää niin kovin näyttää ratsastuksensa parhaimmat puolet, että unohtaa korjata huonoja. Sitten koko touhusta tulee yliratsastusta ja mikään ei toimi. Ennen ei minullakaan tälläisiä ongelmia ollut, mutta kun oikeasti haluaa pärjätä tällä ammatilla ja tehdä vaikutusta, suorituspaineista tulee ennemmin tai myöhemmin maistiaista siitä, mikä voi olla alentava tekijä myös kisasuorituksille. Mutta koska olin kertonut paineistani Karolle jo aikaisemmin, hän sanoi minulle mietteen, joka on jäänyt mieleeni: "Valmentaja ei ole tullut arvostelemaan ratsastustasi. Hän yrittää auttaa teitä ratsukkona parantamaan suoritustanne". Pitäisi tuo vaan aina pitää mielessä, kun sydän hyppää kurkkuun!
Nuutin kanssa aloitimme raviväistöillä ja volteilla, joissa hevosen tulisi siirtää takapäätään ns. ulospäin voltin/ympyrän uralta. Tämä on loistava tapa saada hevonen kuulolle ja avuille ja se samalla on parhaita tehtäviä venyttää hevosta. Väistöt vasemmalle olivat vaikeampia sekä hevoselle, että ratsastajalle. En usko siihen, että jompikumpi suunta olisi alustavasti heikompi hevoselle. Ne ratsastetaan huonommiksi. Toinen suunta on auttamasti aina heikompi suunta itselle. Yleensä syynä on se, että jos ratsastaja on oikeakätinen, tulee helposti tuettua ja painettua liikaa vasemmalle, jolloin ratsastaa hevosta toispuoleiseksi. Se ei ole hevosen vika. Kaikki virheet lähtevät selästä - joten ne ovat myöskin korjattavissa.
Vaikka ravi putosi väistöissä aluksi käyntiin, suoritimme ne loppuun. Karo huomautti katseen tärkeydestä ja siitä, että hevosen tulee alottaa menemällä liikkeeseen lavoilla, ja kun etupää johtaa väistöön, tulee suoristus. Väistöt paranivat sitä mukaa, mitä niitä tehtiin.

Totti on ehdotonta linssilude-materiaalia

Ratsastin tässä kerran hevosta työssäoppimispaikan ulkopuolella, jossa kiinnitin huomiota siihen, että kun hevosen sai kulkemaan rennosti, pyrkien hiukan eteen-alas eikä vain taipumalla virkkuukoukuksi niskastaan, se rajoitti vauhdista ja näin selän liike jäi vähäiseksi. Vaikka hevonen näytti hyvältä edestäpäin, se ei käyttänyt itseään oikein. Aikaisemmin minulle pelkkä kaulan kaarella meno olisi riittänyt, mutta koska nyt olen alkanut kiinnittämään huomiota myös hevosen eteenpäinpyrkivyyteen, kysyin neuvoa omalta valmentajaltani. Miten saisin hevosen käyttämään myös takapäätään tekemällä siitä sen suurempaa numeroa?
Ja koska syyllistyn välillä vaatimaan heti ihmeitä itseltäni ja hevoselta, jolla ratsastan, unohdin tärkeän seikan. Kun hevonen menettää eteenpäin pyrkimystään kulkeakseen pyöreästi, voi syynä olla niinkin yksinkertainen, ettei hevonen jaksa kantaa itseään pitkäjaksoisesti menemällä samalla peräänantoon, varsinkin jos kyseessä on nuori hevonen. Siksi aina tärkeintä on saada hevonen pyrkimään ensin eteen muodosta viis, sillä jos sitä ei tee, se tulee tuottamaan hankaluuksia myöhemmässä vaiheessa. Tästä pääsemme taas siihen, kun litannioisin blogissani, että ensin pitää olla jotain takaa, mitä ottaa eteen.
Tunnin tehtäviin kuului myös keskiravia. Samaa valmentajani käski käyttää hevosella, josta äsken kerroin. Takapäätä saa alle, kun tekee myös pätkittäin lisäyksiä. Mutta muistakaahan rakkaat lukijat, ettette syyllisty samaan kun minä: älkää vaatiko heti liikaa itseltänne ja hevoseltanne. Liian suuret odotukset johtavat suuriin pettymyksiin. Nauttikaa pienistä onnistumisista, pienistä positiivista muutoksista, joita tapahtuu teissä ja hevosessa, oli se niinkin pientä kuin kyynärkulman säilyttäminen tai hevosen saaminen pyrkimään eteen. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Eikä varsinkaan ratsastaja :D

Vilketotti "Totti" 4v