30.9 Kun vanha suola janottaa..

Maanantaina aloitin hommat vasta kymmenen aikoihin. Lähdimme kotoa vasta maanantai-aamulla, joten sain nukkua omassa pedissä oman tyynyn kanssa :D Karo ratsasti Pikku-Mustan, Toscan ja Mokkulan, ja laitoin hänelle ponskit kuntoon. Koska olen ennemmin mennyt nukkumaan illalla kuin päivitellyt tekstejä blogiin, olen ehtinyt unohtamaan jo alkuviikon tapahtumat. Vain almanakan voimalla nyt eletään, kun lueskelen tästä kenellä hevosella olen mennyt. Muusta ei oikein mitään muistikuvaa, mutta se ei ole mikään ihme kun on kyse minusta - todella odotan sitä päivää kun unohdan itseni vielä johonkin.
Onneksi sentään on selvä muistijälki maanantaista siltä kantilta, että estetolpat tuli maalatua uuteen uskoon viikonlopun tammanäyttelyä varten sekä ratsastin Nuutin, joka kerta kerralta ihastuttaa enemmän. Jotenkin vertailen vieläkin, että Nuutti olisi Kaneli hevoskoossa. Ja kun ajatukset harhailevat Kaneliin, mielin taas niin paljon hyppäämään ettei mitään tolkkua!
No tiistaina toiveisiini vastattiin ja pääsin iltapäivällä Pauliinan kanssa Karon pitämälle hyppytunnille. Alkutunnista tehtävinä oli ravipuomitehtäviä, josta esteet nousivat aina yli maankamaran. Sitä tunnetta ei voi selittää, kun pienen, oli se kuinka pienen tahansa, tauon jälkeen pääsee taas hyppäämisen makuun! Valehtelematta olen viimeksi hypännyt koulussa, mutta ellei sitä lasketa, niin koulun ulkopuolella viimeisimmät hyppelöt tapahtuivat Loimaalla kisoissa Sellan kanssa, jossa hyppäsimme ekat yhteiset 80cm ja 90cm kaksin ruusukkein.
Tiistaina oli myös kuvaustyyppiset sessiot Mokkulaa varten. Sain tehdä hienon taidonnäytteen letittämällä tytön, mutta koska tiedettävästi olen nutturoissa täydellisyyden hipoja, oli itsekin myönnettävä, että niistä tuli hirveät. Osasta tuli paksuja, osasta tiukkoja ja harja, joka ei päätynyt yhtekään nutturaan, yritin hienosti keplotella nutturoiden sekaan. Lopulta tyydyimme purkaamaan letitykset. Mikä häpeä. Lieneekö tämä yhtenä syynä, miksi olen ennen kisannut enemmän esteillä? Sekä ratsastaja että hevonen saavat mennä tukka sekaisin ja elämä edessä.
Keskiviikko valkeni aamutallissa kaksosten kanssa. Karon hepoilla oli tänään vapaapäivä. Kahdeksan jälkeen menin kuitenkin kävelemään Pauliinalla ja heti perään Roosalla. Pauliinan kanssa oli palautumispäivä hyppelöiden jälkeen ja Roosalla perusratsastus. Roosan kuntoutus on etenemässä loistavaa vauhtia ja joka kerta, kun Karo on hänellä mennyt, on otettu kaikki askellajeja.
Illasta ratsastin Alexalla, mutta päivällä pääsin klippailemaan yksityisiä hevosia. Sydän kurkussa lähdin leikkelemään hevoset karvattomiksi. En ole mikään kokenut klippaaja, saanettakoot sanoa, ja omat ratsastettavat olen aina pitänyt yhtä luonnollisena kuin itseni :D Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.

Mikko ennen klippausta..

.. ja jälkeen klippauksen